Mun on päästävä pois täältä, mun on opeteltava olemaan, opeteltava syömään. Opeteltava elämään. Mun pää ei kestä enää sitä, että en pysty nukkumaan öisin koska mun päässä pyörii tuhat ja yksi ateriavaihtoehtoa kalorimäärineen. Mua pelottaa jopa aamuinen puuro joka tuijottaa mua ikuisuuksiin pöydässä syyttävänä. Mun on pakko nousta ylös, muuten tää ahdistus musertaa mut liian pieneksi.
Maistelen hitaasti ja yritän pureskella. Ei liikaa ruokaa, mutta kuitenkin ruokaa.
1000 kaloria päivässä. Hirvittävä määrä, kauhea. Peruskulutukseni on 1480 joten en kuitenkaan voi lihoa. En halua pilata aineenvaihduntaani ikuisiksi ajoiksi. Yritän kuunnella järkeni ääntä, mutta pimeä puoleni kirkuu ja huutaa, että olen sika. Saastainen ja ällöttävä, miss Piggy.
Itken päivällisen jälkeen, koska tunnen olevani niin liikaa. En enää tiedä, mitä kutsua kontrolliksi. En osaa elää ilman nälkää. En halua tuntea itseäni täydeksi.
Haluaisin vain luovuttaa. Olen jo hävinnyt tämän elämän.
Halaus tuntemattomalta. Eksyin blogiisi sattumalta.
VastaaPoistaMikä on se todellinen syy, joka pakottaa sinut kiduttamaan itseäsi? Onko se elämän pelkoa, joka ajaa sinua kohti kuolemaa? Blogisi on kuin omia ajatuksiani sinun ikäisenä. Melkein itken, kun luen kirjoituksiasi, niin koskettavia ne ovat.
Ole väkevä, uskalla kohdata itsesi ja löytää oma minuutesi. Uskallan väittää, ettei se ole olla luuranko. Voitto on se, että oppii rakastamaan itseään, olemaan hellä itselleen ja ymmärtää oman arvonsa.
Hmm.. tarkoitukseni ei ollut toistella sinulle asioita, jotka varmasti jo tiedät. Enkä missään nimessä halunnut loukata. Halusin antaa sinulle toivoa paremmasta.