perjantai 17. joulukuuta 2010

Look in to my eyes, and feel what I feel

Kaon ja kaon, mutta lopputulos on säälittäviä veren ja syljen sekaisia möykkyjä. En saa ruokaa pois sisältäni. Kauhea, kuristava tunne. En saa oksennettua kuin verta. En saa sitä saastaa pois sisältäni. 
Jalkani tärisevät kun tiristän itsestäni viimeisetkin voimat. En ehdi salille, joten on pakko yrittää jumpata kaikki pois. Teen samaa ohjelmaa uudestaan ja uudestaan. Vielä 20 kyykkyä ja 20 pohjetta. Pakko jaksaa. Pakko. Vielä kerran alusta.
Katkeria kyyneliä. Minun piti olla parempi.

Illalla ehdin vielä jumpata lisää. 
Pakko ehtiä.
Pakko jaksaa.
Pakko kuluttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti