torstai 30. joulukuuta 2010

Bite that hand that feeds you

Lasittunut katse, sen alla tulta. Niin epätodellinen olo. Niin nälkä. Musiikki soi liian kovaa ja tunkeutuu syvälle minuun. Juurtaa minut paikalleni ja antaa unohtaa hetkeksi tämän. Tämän maailman, tämän hetken. Tämän nälän.
Olen ollut niin huono ihminen. Niin ahne.

Käsien tärinä ei lopu. Eivätkä kylkiluuni paista tarpeeksi selvästi vieläkään. 
Minä odotan. Ja odotan. Ajan valumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti