Hello darkness, my old friend.

Haluaisin niin paeta itseäni. Tätä päivää ja todellisuutta joka iskee vasten kasvoja. En ole voinut syödä mitään. Olen treenannut salilla kaksi ja puoli tuntia ja kuluttanut siinä ajassa 1200kcal. Mutta se ei riitä. Ei enää. Se ei riitä muuttamaan sitä totuutta että olen lihonut. Ehkä vain muutaman kilon, en tiedä koska en ole käynyt vaa'alla, mutta silti. Huomaan itsessäni jokaikisen ylimääräisen ekstra millimetrinkin ja minä tiedän ETTÄ OLEN LIHONUT. Kahdessa päivässä. Voiko kahdessa päivässä lihoa? Ei varmaankaan, ehkä tämä on turvotusta. Mutta jos en toimi ripeästi, se pysyy.

 Voin niin pahoin henkisesti, että se muuttuu fyysiseksi. Oksetukseksi. Ruoan ajatteleminenkin saa aikaa sanoinkuvaamattoman huonon olon. Yritän olla koskematta itseeni, makaan sängyllä ja odotan. Tapan aikaa. Odotan huomista ja sitä, että pääsen taas salille. Odotan, että turvotus laskee. Yritän pitää sisällä vellovaa ahdistusta edes jotenkin kurissa. Syön tämän viikon pelkkiä pussikeittoja. Niin, niin minä teen. Nämä kilot lähtevät niin nopeasti kuin tulivatkin. Jos ne ovat turvotusta, tähän ei mene edes viikkoa.

Well well Miss Piggy. Happy now ?