Puppenmädchen müssen lächeln

Niin saastainen olo. Ruokittu olo. Minä vihaan ruokaa. Vihaan maistaa, vihaan kaikkea siinä. Niin kauan olen elänyt makujen orjana. Ne eivät hallitse minua enää koskaan. Vihaan jokaikistä hetkeä jolloin minun on pakko syödä. Alistua. Luovuttaa.

 Pidin eilen ruokapäivän, koska olin säästöliekillä. En ole voinut syödä tänään mitään yhdeksän jälkeen aamulla. Ei ole tarpeeksi nälkä. Olo on saastainen. 

Haluaisin huutaa koko maailmalle sen, miten paljon vihaan tätä kaikkea. Miten paljon inhoa hymyni alle mahtuu. En osaa puhua. Yritän pudotella tietoa pieninä palasina, mutta tunnen itseni säälittäväksi huomion kerjääjäksi. Olen vielä liian iso, jotta kukaan edes uskoisi. Olen liian normaalin kokoinen. Ja se repii minua sisältä niin paljon. 
"Ihan hyvä" ja "normaali". Niin säälittävän kaukana siitä mitä minun piti olla.