lauantai 11. joulukuuta 2010

The dance of the dead

Napa painuu lähemmäs selkärankaa ja murahtaa minulle. Minä hymyilen tyhjää hymyä. En tiedä mitä pitäisi tuntea tai ajatella, en tiedä miten pitäisi olla. En pysty enää itkemään. Tajuntani vaeltaa todellisen ja unen rajamailla. Rakastan syömättömyyttä. Ei ruoka-aikoja, ei kalorimäärien pohtimista. Ei mitään.


Niin tyhjää ja tunteetonta. Ei-mistään välittämistä. Kohta tämä on ohi, sanokaa että on.

2 kommenttia:

  1. www.thewaytomydestiny.blogspot.com

    olisi kiva saada lukijoita, blogi laihutumisesta ja thinsposta

    stay strong♥, ootko kokeillu teen juomista, se tekee ihmeitä ja ei ole kaloreita muuta kuin kupillisessa 0.3... tsemppiä hei

    VastaaPoista
  2. no jos lukisit enemmän kuin ekan postauksen, niin varmaan huomaisit että juon sitä aika monta kupillista päivässä.

    VastaaPoista