Ensimmäinen seesteinen aamu pitkään, pitkään aikaan. Käyn vaa'alla enkä tunne mitään, vaikka se näyttää viisikymmentä pilkku viisi kiloa. Niin tunteeton, loppuunajettu olo. Ei minua, ei ruokaa. Ei pakkoliikuntaa, ei mitään.
Tänään minä vain olen. Tänään minulla ei ole velvollisuuksia. Saan sulkea silmäni kun niin haluan, enkä suunnittele huomisen ruokia. En ajattele ruokaa. Tänään minua ei ole. Tänään suljen käteni teekupin ympärille ja unohdan.
Minä rakastan tätä päivää
ja tämän päivän tyhjyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti