Vannotaan helposti, unohdetaan helpommin

Yö on suuri ja musta. Minä poltan tupakkaa tyhjään mahaan, juon cocista ja juttelen kevyitä sanoja internetin välityksellä kevyille ihmissuhteilleni. Syön puolikkaan kurkun ja ripottelen sen päälle aromisuolaa. On minun onneni, että kaupat ovat jo kiinni.

Haikeus puristaa rintakehää vaikka en tiedä mitä tai ketä kaipaan. Minä tiedän, että jotain puuttuu. Raaputan kynsilakkaa pois ja karistan kirjoittaessani tuhkaa näppäimistölle. Tänään ehdin vielä vaihtaa lakanat ja kadottaa itseni öisiin harhoihin. Aamulla unohdan kaiken parhaiten ja värisen vaa'an vierellä. En halua kohdata totuutta vielä. 
Ja minä sovin taas itseni kanssa etten syö huomenna mitään. Vielä vähän, kestä vielä vähän, vielä muutama hetki, venytä vielä muutama minuutti paikoillasi ennenkuin liikahdat minnekään. Ole varma liikkeistäsi, älä mene liikaa hetken mukana. Koska se on kaikkein vaarallisinta. Ruoka on vaara ja virhe. Aina.