Minä hukun näihin päiviin, syömiseen ja syömättömyyteen. Arki syö minut kokonaisena kertaakaan pureskelematta ja pimeä tunkee syvälle luihin ja ytimiin. Aamuisin jalat tärisevät ja peilistä tuijottaa tyhjä ilme. Vielä tämä päivä, vielä tämä päivä, minä hoen ja avaan ulko-oven.
Nämä päivät imevät minut kuiviin, enkä saa enää öisin unta. Aamut tuntuvat kuolemilta ja vaa'alle astuessani pidätän hengitystä rukoillen pienempää, armollisempaa numeroa. Kaikki tuntuu niin lohduttomalta ja merkityksettömältä. Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön sanotaan. Ja minä kestän, hampaat irvessä, mutta kestän kuitenkin ja vien tämän kaiken loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti