What goes up must come down

Minä lämmitän pakastekeittoa ja taistelen pääni kanssa. Söin tänään koulussa, tosin vain hieman oikeaa ruokaa ja loput oli salaattia. Eli siitä ei ole missään tapauksessa voinut tulla 300 kaloria enempää. Varmaankin n. 150kaloria, mutta pakko pyöristää ylöspäin varmuuden vuoksi. Sen jälkeen olen syönyt 65kalorin piltin. Keitossa on 30kcal/100g. Jos syön keittoa 200g siitä tulee 60kaloria. Ja vaikka söisinkin koko 400g siitä tulisi vain 120kaloria. Mutta kello on jo niin paljon. Enkä osaa luottaa itseeni, en ole varma mikä on nälkää ja mikä muka-nälkää. Keitto on askel kohti parantumista, mutta osaanko pitää sen sisälläni. Kasvava ahdistus

Keitto on lämmintä. Kuuden lusikallisen jälkeen haluaisin luovuttaa. Kaksi ristiriitaa sisälläni, säännöt ja halu parantua. Vai onko se sittenkin vain ahneutta? Ahneet ihmiset syövät iltaisin. Ja vielä kokonainen kuppi keittoa. Et sitten meinannut puolikkaalla pärjätä, possu. Nyt hopi hopi keitto viemäriin, ne kuusi lusikallista ulos ja tupakalle. Mutta minä en halua. Minä en liho tästä, en. Se on sitä ahneen puhetta..