Aurinko siristelee silmissäni ja minun on tämän pienen häviävän hetken ajan hyvä olla. Pieni onnen läikähdys rinnassa. Minä rakastan paastoamista, omatunto on niin puhdas ja valkoinen kun en ole pilannut sitä yhdelläkään kalorilla.
Kynteni kopisevat kun naputtelen niitä pöytää vasten. Minun kynteni. Olen saanut vihdoin kasvatettua niitä, olen viilannut ja hoivannut niitä yöt ja päivät. Lähes rukoillut ja törsännyt omaisuuden hoitoaineisiin. Tänään olen onnistuja ja maalaan ne punaisiksi. Tänään olen olemassa, tänään minun hymyni ulottuu myös pieniksi rypyiksi silmien alle.
Ihanaa syömättömyyden euforiaa. Sitä minä olen kaivannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti