Vie minut pois

Ehkä vielä joskus herään ja huomaan, etten ole olemassa. Että minua ei enää ole. Ja jäljellä on tyhjyys, niin syvä tyhjyys, niin syvä ei-mikään. Minä en tuntisi itseäni, enkä nälkää, en kylläisyyttä, en mitään. Olisin vain ei-mitään ei-missään.

Tämä yö ei anna minun nukkua. Aika tarttuu kurkkuun ja valuu liian hitaasti ja samalla päivät haihtuu käsistä ja kohta on kesä ja minä olen liian iso. Minä en enää tiedä mitä kontrolli on, ruoka määrittelee minun jokaisen liikkeeni. En se ole minä, tai olen, mutta valta on vaihtanut paikkaa. Ajatukset mylläävät ja kieppaavat ympäri ja sotkeentuvat ja takertuvat toisiinsa. Seinät tiputtelevat laastia ja tunnen kuinka pimeys lähestyy. 
Enkä minä pääse karkuun itseäni.