maanantai 21. maaliskuuta 2011

Päivän valo pelottaa, silti valvon yöni enkä unta saa

Minä ryömin sieniä pitkin ja teen kaiken mitä pitää. Pyykit koneeseen ja teevesi kiehumaan. Levitän viisisormisen kämmeneni ja lasken 10 sormea. Ei taas näitä aamuja, minun pitää olla tänään pirteä ja elinvoimainen. Pystytän kulissit uudestaan ja kertaan vuorosanat. Muutama ulos-sisään hengitys, teetä ja tupakka. Selviä.
Minä katson samoja seiniä mitä tuijotin koko yön. Miten erilaisilta ne näyttävätkään päivän valossa. Aamuisin olen aina vahva, nyt minusta kuitenkin tuntuu hauraammalta kuin pitkään aikaan. Oksennus yrittää nousta kurkkuun ja puren hampaat yhteen. Tämä päivä on taas uusi alku, uusi luku, uusi minä. 
Tuhkakuppi päästää heleän äänen levitessään lattialle ja minä värähdän. Puristan teekuppia käsissäni ja numerot vilistävät silmissä. Pää on liian raskas ja tunkkainen tarttuakseen niihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti