Olen tyhjä. Loppuunpuristettu, minussa ei ole enää kuin vettä jota juon. Ja silti minä haluaisin vain oksentaa ja oksentaa lisää,puristaa pahan olon pois kurkun kautta.
Antaisin mitä tahansa siitä, että osaisin huutaa että minä en jaksa. Mutta se ei mene niin, ei niin voi sanoa. Minun pitää jaksaa, minun on pakko kahlata läpi harmaan arjen ja kestää tämä kaikki. Minun pitää olla enemmän, minun pitää olla täydellinen. Minä kestän enemmän kuin kukaan muu, minun kuortani ei saa hajalle enää mikään. Minä en muista enää menneisyyttä enkä mitään mitä minulle on tapahtunut. En puhu, en ajattele mitään. Minä teen ja suoritan. Olen olemassa. Rakennan täydellistä tulevaisuutta vaikka tosiasiassa mitään tulevaisuutta ei ole eikä tule.
Minun on pakko laihtua, tulen hulluksi läskinä. En pysty kävelemään, en istumaan, en edes viittaamaan tunnilla ilman että se riivaa minua. Kesään on 10 viikkoa. 10 viikkoa, 10 kiloa. Pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti