On my own secret world

Kurkku on taas turvonnut ja kipeä, eli oksentaminen on kovan vaivan ja työn takana. En tiedä mitä tehdä. Voitte vain kuvitella miten hirveä paniikki se oli kun ahmimis kohtauksen jälkeen en pystynyt oksentamaan kuin n.1/4 osan siitä kaikesta ruoasta minkä söin. Treenasin tänään 2h salilla ja huomenna minimoin syömiseni. Koulussa hieman salaattia ja teetä, kotona tomaattipussikeittoa. Olo on vain niin sanoinkuvaamattoman iso.
Eli laitanpa postaukseen asiaanliittyvän kuvan muistuttamaan miten käy, jos ei huolehdi mitä suuhunsa laittaa.

 Johanna Tukiainen. Jos pitäisi valita yksi ihminen parhaimmaksi reverse thinsp0ksi niin se olisi hän. Kuten kuvasta näkyy, tuksu on ollut laiha ja ihan nättikin. Jos kadotan kontrollin, minulle voi käydä samalla tavalla. Ja sitähän en todellakaan halua.
Haluaisin olla terve, mutta myös laiha. Minulle se on mahdoton yhtälö. Noidankehä. Syömishäiriö pilaa ihmissuhteet, en uskalla päästää ketään lähelleni. En halua seurustella enkä ennenkaikkea _osaa_ ihastua. Se tuottaa ongelmia, koska esimerkiksi nyt kesän/syksyn aikana minulle on kertonut tunteistaan jo kaksi ihmistä. En haluaisi olla mikään jäänainen jolle ei kelpaa kukaan, mutta olen liian kiinni tavoissani ja uskottelen aina itselleni, että kukaan ei ole luottamuksen arvoinen. Eikä olekaan. Jokainen ihminen tulee jossainvaiheessa elämää puukottamaan selkään. Siihen voi mennä vuosia, ehkä pieni elämäkin, mutta jossainvaiheessa se tapahtuu. En tiedä, olenko ehkä väärässä, mutta näin minä asian luonnehtisin. Välillä vain tunnen, etten tarvitse ketään. Olen vahva ja itsenäinen, minusta on tulossa laiha ja jos joku saa tietää, se voi estää tämän kaiken.

Voin antaa sinulle vain kehoni, sieluni on jo varattu.
Ikuisesti.