Taas niin kylmä. Lämpimästi pukeutuminen ja peiton alle hautautuminen ei auta. Odotus ei auta. Viileä iho ei lämpene. Vilun väristykset kulkevat ympärilläni ja tiedän, että kohta pitää taas lähteä ulos. Lisää velvollisuuksia. Kyllä minä vielä tästä päivästä selviän. Ja huomisesta. Sen jälkeen enää yksi aamu ja sitten on viikonloppu. Vaikka en minä silloinkaan lepää. Pitää pysyä liikkeessä, että keskittyminen ei herpaannu.
Vielä joskus olen kaikkea. Edessä on vain vielä niin pitkä ja niin paskainen tie. Haluan olla laiha, edes kerran elämässäni. Vaikka lihoisin takaisin, vaikka kuolisin siihen, kunhan saan olla edes hetken laiha. Tuntea millaista se on, kun kaikki vaatteet näyttävät päällä hyviltä. Kun on nujertanut vaa'an luvut. Kun tietää, että kaikki kadehtivat salaa.
Minä haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti