I'm ok, i'm ok.

52,1kg
Päätin, että olen tarpeeksi terve mennäkseni treenaamaan. Ja niin olinkin. Kaipasin liikuntaa koko viikonlopun, se on minulle eräänlaista terapiaa kun saan tiristää itsestäni kaikki mehut ja tuntea onnistuneeni jossain. 2 tuntia meni yllättävän nopeasti ja nyt on raikas ja hyvä olo. 

 Elän päivää kerrallaan, vaikka joulu vilahtaa välillä pelon sekaisissa mitä jos -alkuisissa ajatuksissani. Yritän olla hotkimatta menestystä liikaa, hiljaa hyvä tulee, minulla on aikaa. Niin hiljaa, päivä päivältä, opettelen pureskelemaan ruokaa hitaasti, vaikka vieläkin välillä unohdan ottaa mitään juotavaa ruoan kanssa. Päivä päivältä talletan lihasmuistiini uusia rutiineja. Lakkaan lisäämästä ostoslistaan myslejä ja muroja, suljen silmäni vaaleilta jauhoilta. Yritän nauttia mausta ilman, että havahdun yhtäkkiä vessasta oksentamasta. Päivät valuvat mustanharmaina eteenpäin. Muistankohan tästä jälkeenpäin mitään muuta kuin lukuja? Muistikuvat ovat niin utuisia ja hajoavat, jos niihin yrittää tarttua. 
Olen tyytyväinen siihen, että voin lopettaa syksyni tähän ja vajota hitaasti talveen ja sen suorituksen täyteiseen horteeseen.

Tiedättehän, pieni on kaunista.