torstai 18. marraskuuta 2010

Beiß mich, kratz mich, beiß so fest du kannst,

51,9kg
Minun pitäisi olla tyytyväinen, koska paino on alimmillaan ehkä n. puoleen vuoteen. Mutta en osaa. Olen liian ahne. Kohtuuttomuuden tytär. Haluan kaiken, heti.

 Haluan niin syvälle, alas syövereihin, kuin mahdollista. En välitä, en tunne. Olen jäätä. Minulla ei ole ihmisarvoa ennenkuin olen maksanut velkani pois. Kaikki ne suunnattomat tonnit ruokaa mitä olen joskus syönyt. 
Silti, silti kadehdin salaa ihmisiä joille ruoka ei merkitse mitään. Jotka vain syövät. Jotka nauttivat makuja, eivätkä kaloreita. Olen niin suunnattoman katkera. En pysty enää koskaan samaan, olen polttanut muistiini jokaikisen kaloriarvon, kehittänyt yhteenlasku taitoni ylivertaiseksi ja liian tietoinen ravintoarvoista. Olen ylittänyt rajan. 
Tätä polkua  voi kulkea vain yhteen suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti