Aamupuuro painaa syyllisenä mahassani, en olisi halunnut syödä sitä. Haluaisin vain elää rauhassa ruoalta, ilman että kukaan puuttuisi syömisiini. Se, että poskeni ovat kuulemma kuopalla ei pitäisi olla syy tai oikeutus kytätä syömisiäni kenellekään. Olen tehnyt töitä tämän eteen, en anna kenenkään pilata tätä. Olen hyvästellyt hiilihydraatit, tai ainakin oksentanut ne kaikki jotka olen syönyt. Sen takia minun turvonneet hamsterinposkeni ovat alkaneet laskea. Ja minä pidän siitä.
Minulla on ikävä tunteita. Sitä aikaa kun välitin ja rakastin. Kun pystyin ottamaan kohteliaisuuksia vastaan ilman, että tulkitsin ne ironisiksi. Olen ollut liian syvällä, liian kauan. Minuun ei mahdu tunteita enää, olen liian täynnä itseäni ja syömisiäni. Liian jäässä välittääkseni kenestäkään tarpeeksi.
Haluaisin niin rakastua vielä joskus. Ehkä sitten, kun olen tarpeeksi laiha. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti