perjantai 20. toukokuuta 2011

Hän oppi rakastamisen sijaan vihaamaan

0 päivää oksentamatta, taisin juoda viimeksi maanantaina.
Minä en halua olla täällä. Minä en halua olla mitään. Ahdistus vaan kasvaa sisällä ja leviää jäseniin. Se sitoo minut aamuisin sänkyyn niin, etten pääse ylös. Kaikki hajoaa mun silmissä pieniksi sirpaleiksi ja elämä on niin mustaa, niin mustaa etten enää näe aamuisin paistaako aurinko vai ei.
 Huomenna minä sen teen. Soitan apua. Minun pitää pystyä siihen.

4 kommenttia:

  1. Todellakin niin pitää! Soita jo tänään, muuten se voi taas jäädä! <3

    VastaaPoista
  2. Hae kulta sitä apua, pyydän. Haluan sitä ihan tosissani. Itkettää takiasi. Ole vahva !

    VastaaPoista
  3. Komppaan edellisiä, mun mielestä todellakin hyvä idea, hae apua niin pian kuin voit. Eristäytyminen pahentaa ja sä oot kärsiny kauemman kun kenenkään tarvis...

    VastaaPoista