Se tuli kytee taas minun sisälläni. Se polttaa kaiken; sisäelimet, silmät ja suun. Musta, likainen veri kiehuu ja minun ihoni kuplii. Aurinko paistaa, mutta en nää sitä ja maailma on harmaata massaa. Samalla aika valuu mustana mönjänä minun ylitseni, samaan aikaan liian nopeasti ja hitaasti. Minulla ei ole enää ääntä enkä minä enää näe kuka olen. Tunnen vain tulen ja se polttaa minua karrelle hitaasti. Kello hakkaa minulle aikaa, vääjäämättä. Enkä minä voi tehdä mitään, mutta en kuitenkaan voi olla olematta.
Soitin vain kerran ja se oli varattu. En osannut soittaa enää uudestaan. Miten minä ikinä pystyn tähän? Enhän minä edes tiedä mistä aloittaisin, siitäkö etten osaa syödä, siitä etten halua elää vai siitä etten osaa olla ilman päihteitä? Vai kenties jostain muusta vielä mikä vaikeuttaa elämistäni, niinkuin siitä mustasta ahdistuksesta jonka takia makaan välillä päiviä kotona pimeässä vain siksi koska en pysty muuhun?
Päänhakkaaminen seinään ei enää auta. Tämä ei lopu, tämä on umpikuja ja helvetinmoinen umpisolmu ja sotku.
Soita uudestaan. Kerro nuo kaikki, lyhyesti miten syöt, miten oksennat ja miten juot. Sen pitäis riittää, ellei langan toiseen päähän satu idiootti. Ihan oikeasti... Koita vielä uudelleen. Koita niin monta kertaa että tärppää. Tsemppiä <3
VastaaPoista