Minä rikoin taas kaiken ja heitin pois sen minkä jo saavutin. Nälkä riipii mahaani, mutta en voi syödä tänään mitään koska en varmastikaan saanut eilen kaikkea pois. Minä hautaan pääni käsiini, enkä tiedä mitä tehdä. Olen umpikujassa. Aivan liian syvällä tässä kaikessa. Olen ollut jo aivan liian kauan.
Minun on pakko nousta ja lopettaa tämä kaikki. Ainakin olla oksentamatta. Pitää opetella syömään kohtuudella, mutta niin että kuitenkin syön jotain. Pitää opetella olemaan itsensä kanssa. Jos en onnistu siinä, minä kuolen tähän vielä joku päivä.
koita syödä säännöllisesti ja kevyesti mut täyttävästi ni vois olla parempi olo ! tiiän kuitenki tunteen vaikken itse osaa oksentaa. mieti jos se kaikki jäiski sun sisälle. sa ahdistaa :( tsemppiä ! sä onnistut kyllä :)
VastaaPoistaSöisin terveellisesti ja täyttävästi jos voisin, mutta tämä kaikki syömisvammailu niin monen vuoden ajan on aiheuttanut sen että ensimmäisen suupalan jälkeen on _erittäin_ vaikea enää lopettaa ennenkuin olen liian täynnä ja sen jälkeen on pakko oksentaa. Mutta kiitos tsemeistä, olen tälläkertaa päättänyt onnistua tässä mun säälittävässä parantumis yritysessä :)
VastaaPoistaVoimia! Jos voisin, ottaisin sinua kädestä ja kuljettaisin pois pimeästä. Kaksi neuvoa. Ensimmäinen: koeta uskaltaa avautua ammattilaiselle ja kaivaa ne vaikeat asiat esiin, jotka aiheuttavat syömis-itseviha-vammailusi. Toinen: jätä päihteet, sillä jos päästä jo muutenkin puuttuu luonnon omat kemikaalit, niin päihteet vain pahentavat tilannetta kuluttaessaan ne loputkin pois.
VastaaPoista