Vielä jonain päivänä uskallan luvata sen suuren lupauksen, että en oksenna enää ikinä. Kaapit täyteen turvaruokaa ja vaaka nurkkaan tuijottamaan. Hengitys ulos, hengitys sisään. Lakkaa olemasta lihava ja turvonnut possu.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
I think i used to have a voice
Asunnon avain on kylmä ja puristan sitä nyrkissäni. Uusi koti, uusi minä. Tyhjä jääkaappi. Vessa, jossa en ole koskaan oksentanut. Tyhjät valkoiset seinät ja rumat verhot. Lähikauppa joka menee kiinni yhdeksältä arkisin. Täällä minä pääsen itseni herraksi.
Vielä jonain päivänä uskallan luvata sen suuren lupauksen, että en oksenna enää ikinä. Kaapit täyteen turvaruokaa ja vaaka nurkkaan tuijottamaan. Hengitys ulos, hengitys sisään. Lakkaa olemasta lihava ja turvonnut possu.
Vielä jonain päivänä uskallan luvata sen suuren lupauksen, että en oksenna enää ikinä. Kaapit täyteen turvaruokaa ja vaaka nurkkaan tuijottamaan. Hengitys ulos, hengitys sisään. Lakkaa olemasta lihava ja turvonnut possu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pidä huolta, ettet tee uudesta kodista syömishäiriölle pesää. Sh asettuu niin mielellään taloksi, jos sille vähänkin raottaa ovea.
VastaaPoistaPärjäile, ja onnea uuden asunnon kanssa :))