And there's nothing nothing nothing

Niin kuvottava olo ja melkein kiinni turvonnut kurkku. Ääni on käheä ja yskä pysyy kroonisena koska se ei voi parantua niin kauaa kuin jatkan tätä tahtia oksentelua. Minä itken, hakkaan päätä seinään ja oksennan verta. Hengitys rahisee epämiellyttävästi eikä niistä rintaivuista varmaan enää tarvitse edes mainita. Minä odotan ja odotan ja arvailen, mikä elimistäni pettää ensimmäisenä.

Yöllä minä haluan yhä huutaa, itkeä ja raivota, mutta en pysty siihen enää. En enää tänään, olen enää turta. Oksennan vatiin vessassa koska saan kumarrettua siihen paremmin. Juon litran vettä uudestaan ja uudestaan. Sydän lyö liian kovaa taas. Ja liian epätasaisesti.