torstai 7. huhtikuuta 2011

I may be bad, but i'm perfectly good at it

Laboratorion työntekijä hoitaa työnsä nopeasti, kuin liukuhihnalta, ja minä yritän olla pyörtymättä. Neljä putkea minun vertani ja kiitosheinäkemiintuloksetsaathuomenna. Loppuviikko on sairaslomaa, joten minulla ei ole yhtäkään tekosyytä syödä. 30 tuntia mennyt, jäljellä on liian monta. 
 Eilinen meni sumussa ja ahdistuksessa. Muistan tehneeni vatsalihaksia samaan aikaan kun vain itkin ja itkin pois pahaa oloa. Minusta ei saa tulla lihavaa, ei saa. Katson Black Swanin uudestaan ja uudestaan, enkä saa tarpeeksi siitä laihuudesta. Haluan olla niin laiha, että se sattuu. Kivuliaan laiha.
Näinä päivinä edes turvaruoat eivät ole turvallisia. Kaikki on väärin, minä olen virhe. Nukun horrosunta ja näen painajaisia toisen perään. Kun yritän avata silmäni kehoni on raskas, eikä tottele. Ei taas tätä, haukon henkeäni ja yritän huutaa mutta ääntä ei ole eikä tule. Yritän herättää nukkuvan kehoni, en halua herätä taas ennen sitä. Levoton sielu vankilassaan.

Paaston jälkeen aloitan SGdietin uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti