Minä osaan ne jutut kyllä, joista minua varoitetaan.

150.postaus. Enkä minä taaskaan ole nukkunut moneen päivään. Syön patonkia ja kohta oksennan taas kunnes sydämeni hakkaa tiensä ylös rinnasta, kunnes tuntuu että kuolen. Minä sidon hiukseni ja yritän muistaa miten hengitettiin. On turha yrittää muistaa mitään viime viikosta joten juon ties monettako päivää putkeen ja unohdan kaiken, hävitän itseni jonnekkin ja uskottelen itselleni hukuttavani murheeni vaikka julma totuus on se, että ne pirut osaavat uida.

Ihoni on tulikuuma kun kosketan sitä. Ei pitäisi juoda enää, mutta selvänä muistan liikaa ja muistaminen sattuu. Tärisen kylmästä samaan aikaan kun iho on liian kuuma. Taivun kaksinkerroin rintakipujeni kanssa eikä mikään ole oikein. Tänään olisi pitänyt alkaa arki mutta minä en ole nukkunut moneen päivään tuntiakaan ja olen aivan liian yhteiskunta kelvoton.