Saanko esitellä rakkaan harrastukseni: ruoasta niuhottaminen.

Itseeni ja koko maailmaan täysin turhautuneena ja äärimmäisen vittuuntuneena päätin tänään aloittaa karppaamisen uudestaan. Totean sen nyt parhaimmaksi päätökseksi vähään aikaan. 

Turhaudun valmissalaatti hyllyn luona ruokakaupassa. Kaikissa on joko perunaa tai makaronia tai kanaa. Hypistelen ja tutkailen niitä ja vertailen ravintoarvoja. Lopulta luovutan ja päätän ostaa pelkkää tofua. Niitäkin löytyy ainakin neljää eri lajia. Ja niistä puuttuu ravintoarvotaulukot.

Kaupassa käynti on vain niin hyvin, hyvin vaikeaa minulle. Olen yrittänyt opetella sitä, mutta aina tuntuu kuin ihmiset tuijottaisivat minua halveksivasti: tuokin läski ruokaa ostamassa. Lisäksi tuntuu turhalta tuhlata rahaa ruokaan ja kalorit/hiilihydraatit/proteiinit/rasvat on tarkistettava jokaisesta tuotteesta erikseen jollen muista niitä ulkoa. Ja yleensä minun on pakko tarkistaa vaikka muistaisinkin.