Do you got what it takes ?

Minä vain oksennan kun en muuta osaa. Valvon öisin luvattoman pitkään ja nukun aivan liian myöhään. Olen yhteiskunta kelvoton ja eristäydyn kokoajan vain enemmän vaikka kuinka yritän välttää sitä. Ihmisten näkeminen ei vain huvita. Haluan hautautua sänkyyni ja juoda yksin teetä. Haluan elää vammaista elämääni ilman häiriötekijöitä. Vain minä ja ruoka.

 Ja samalla minä toivon enemmän kuin koskaan, että voisin itkeä ja purkaa tämän paskan sisältäni. Puhua ja saada halauksen, toivon tulevasta ja kaikki järjestyy -alkuisia lauseita. Vaikka ne eivätkään pitäisi paikkaansa.
Sen sijaan puren kieleeni ja kerron korukielisiä lauseita siitä, miten koulu menee hyvin ja välttelen vaikeita aiheita.

Aamulla olen taas vahva. Tai siis sitten kun herään. Iltapäivällä siis.