Mä tappelin lakii ja laki voitti.

Aamu on painajainen, ahdistus nielee minut ja löydän itseni koulun vessasta oksentamasta. Seinät kaatuvat päälle ja poskille jäätyvät mustat kyyneleet tajuan kuivata vasta perillä. Kotona vielä yksi tarkistus reissu vessaan, että mitään ei jäänyt minuun.

Lopulta nukahdan. Herään kesken unen jota en muista ja olo on tunkkainen, henkitorvessa tuttu korventava tunne. Teetä, teetä ja vielä kerran teetä. Muutama rauhoittava henkonen tupakasta. Minä selviän, olen aina selvinnyt, hoen.

Myrskyn jälkeen tulee tyyntä, aina. Hautaudun sänkyyni ja unohdan. Keskityn olemaan olemassa. Jääkylmät sormet mukin ympärille ja tyhjääkin tyhjempi pää. Huomenna on taas uusi päivä johon voin yrittää tarttua.