Fuck my life

Miten säälittävältä ja nurkkaan ahdistetulta sitä itsensä tunteekaan, kun yllättää itsensä oksentamasta omassa huoneessaan purkkiin musiikin soidessa täysillä samalla. Bassot kumisevat ja rummut hakkaavat sydämeni läpi tunkeutuen minuun. Miten säälittävää, miten naurettavaa. En voinut oksentaa vessassa, koska äiti on kotona. En myöskään voinut olla oksentamatta. Minua hävettää. Niin paljon.

Tämä ahdistus syö minua elävältä ja tappaa ihmissuhteeni. Se herättää minut öisin vihaamaan itseäni ja kuorii hymyn kasvoiltani. Se saa minut hakkaamaan ja ruhjomaan itseäni, se ei anna armoa yhdellekään virheelle. Jos en ole täydellinen, en ole mitään. Eikä minulla ole ihmisarvoa.

Ennenkuin huomasinkaan, olin jo korviani myöten uudestaan tässä samassa paskassa josta olevinaan taistelin monta vuotta pois.