Katu on aivan yhtä tyhjä kuin minun pääni ja poltan tupakkaa ketjussa. Toivon voivani hävitä savuna ilmaan ja olen voimaton. Minun elämäni on pakkoa, tahtoa ja haluja joita tukahdutan parhaani mukaan. Olen vankina omassa kehossani.
Sinun kätesi tahraavat minua liukuen ihoani pitkin. Enkä minä siltikään lakkaa pyörittelemästä päivän syömisiä mielessäni. Mitä minä olen ilman piruja sisälläni, ilman ravintoarvoja, ilman sappinesteiden korventamaa kurkkua? Välillä yllätän itseni kyselemästä itseltäni, olenko olemassa. Kuka minä olen?
Tänään minä keskityn unohtamaan. Tule ja niele minut, yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti