See me fading

Jalat tärisevät kun teen viimeiset punnerrukset ja sykemittari kertoo minulle kuinka paljon vielä on edessä. Kotona odottavat kurkut, porkkana ja raejuusto. Loputon suo jossa rämmin ei lopu eikä valoa ole ollut nähtävillä tunnelin päässä pitkään aikaan. Koulussa katselen haikeana ihmisiä joille ruoka on vain ruokaa ja palaan sitten kaloripäiväkirjani ääreen suunnittelemaan iltapäivän ruokia.

Miten liikaa ihminen voikaan olla. ABC on kuin viimeinen oljenkorteni, portti laihuuteen ja sinne seitsemänteen taivaaseen minne pääsevät vain törröttävät kylkiluut ja sameat katseet. 

Uppoan typerään mielikuvitusmaailmaani ja oloni on hetken hyvä. Seesteinen ja tyhjä. Haluan lisää tätä.