Myöhemmin saan haavat tyrehdytettyä ja käperryn lakanoiden sisälle. Minun täytyy vain unohtaa.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Its left unspoken
Jokin on muuttunut. Sinun kosketuksesi tuntuu likaiselta. Minä olen likainen. Mielessä vilisevät kuvat lyyhistävät minut lattialle. Siitä on aikaa jo yli 2 vuotta. Minä olen jo unohtanut sen. Sulkenut pois itsestäni, se en ollut minä jolle se tapahtui. En minä voi ruveta nyt muistamaan. Kuvat vilisevät verkkokalvoilla saaden ihoni kananlihalle. Oksennan yhä uudestaan ja uudestaan. Ei minuun jää jälkiä, ei traumoja, ei muistoja. Ei pitäisi, mutta silti...
Se on tämän ahdistuksen vika, se kaivaa minusta esiin hirveimmät muistoni ja pakottaa minut katsomaan niitä uudelleen ja uudelleen. Hengitän raskaasti vessanpöntön yllä. Minä en halua muistaa. Raateleva tunne sisälmyksissä. Päästäkää minut pois täältä.
Myöhemmin saan haavat tyrehdytettyä ja käperryn lakanoiden sisälle. Minun täytyy vain unohtaa.
Myöhemmin saan haavat tyrehdytettyä ja käperryn lakanoiden sisälle. Minun täytyy vain unohtaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
mäkin yritin unohtaa kosketuksen jota en osannut tunnistaa vääräksi, likaiseksi, satuttavaksi. koska se tuntui silloin hyvältä, mutta vasta jälkeenpäin tajusin tulleeni hyväksikäytetyksi. olin niin pieni, nuori, pikku tyttö joka kaipasi ihastukseltaan, vanhemmalta pojalta huomiota ja hellyyttä! mutta mua on helpotttanut kun oon alkanut tunnistaa sen syypääksi juuri siihen että seksistä ja koskettelusta ja suutelusta tulee joskus suunnaton ahdistus ja likainen,oksettava, syyllinen olo... lisäksi olen kertonut nykyiselle seurustelukumppanilleni tästä ja sekin on helpottanut kun ekaa kertaa ikinä on saanut jonkun toisenkin ihmisen näkökulman asiaan ja on ylipäänsä SANONUT ÄÄNEEN sen. että on tullut hyväksikäytetyksi. sellaista sattuu. se on kamalaa mutta säkin voit toipua siitä, pikku hiljaa <3
VastaaPoistakiitos kommentistasi<3
VastaaPoista