Mustia päiviä

Niin mustaa ja kieppuvaa pahaa oloa, harmaita makuja ja mitäänsanomatonta kuvotusta. Kuka minä olen ja mitä minä oikein teen, en tiedä. Minä pelkää syömistä ja pelkään oksentamista, pelkään elää, pelkään olla olemassa. Pelkään, että kuolen. Yksinäiset ajatukset vavahtelevat eteenpäin, kunnes jostain kaukaa tuleva ääni sivaltaa ne poikki. "Oletko sinä oksentanut?". Olen kuin unessa, jossain kaukaisessa horteessa ja katson itseäni ylhäältä kun kerron, että olen varmasti syönyt jotain pilaantunutta. Ruokamyrkytys, eikö olekin ikävää? Ja minua ymmärretään taas. Kyllä se siitä.

Minä nään ja en näe, aika liukuu ohitseni ja minä makaan käsittämättömässä horteessa. Tämä päivä on niin musta. Niin kamalan musta ja pelottava. Enkä minä saa unta ilman tupakkaa.