torstai 16. syyskuuta 2010

Don't try to follow me

Tämä on yhtä helvettiä kun en kykene oksentamaan. Pakko treenata vain hullun lailla että saa edes jonkinlaisen mielenrauhan. Päätin että käyn vaa'alla seuraavan kerran maanantaina. Sen on sillon pakko näyttää 52kg. Pakko.

Tarkastelin nieluani lampun ja peilin kanssa. Haavoja on, mutta paranemaan päin onneksi. Miten vielä pystyisin vaientamaan sen hiljaisen äänen joka lupailee minulle pääni sisällä, että huomenna jo pystyn oksentamaan, huomenna jo voin tehdä sen ?
En vain voi olla ajattelematta sitä, että en ehkä koskaan tule suhtautumaan ruokaan normaalisti. Ehkä olen liian pitkällä. Ehkä en pääse tästä koskaan eroon. Miten minusta tuli tällainen ? Minun piti olla kaunis, laiha ja itsevarma. Kadehdittu.


'Cause I'm just one of those ghosts
Traveling endlessly
Don't need no roads
In fact they follow me

And we just go in circles

Well Now I'm told that this is life
And pain is just a simple compromise
So we can get what we want out of it
Would someone care to classify,
Of broken hearts and twisted minds
So I can find someone to rely on

And run
To them, to them
Full speed ahead
Oh you are not useless
We are just

Misguided ghosts
Traveling endlessly
The ones we trusted the most
Pushed us far away
And there's no one road
We should not be the same
But I'm just a ghost
And still they echo me

They echo me in circles


Huomenna.
Aina huomenna.
Teen tänäänkin sen lupauksen.

2 kommenttia:

  1. Se on kyllä kusista kun rutiinisoi oksenteluaan, i know. Ja hyvä että sun kurkkus on paranemaan päin! Varo kuitenkin ettei liiallinen terveys mene...jaksamisia!

    VastaaPoista
  2. Saanko pituttasi udella muuten?En muista oletko sitä jo tässä maininnut, mutta niin.

    VastaaPoista