Hidden messages

Kun jäätelö on oksentaessa vielä kylmää, minussa elää toivo että sitä ei ole ehtinyt imeytyä minuun. Silti treenaan ja treenaan kunnes en enää jaksa.
En uskalla käydä vaa'alla.
Totuus sattuu. Se on liian kylmä ja kova minulle. Olen rikki. Olen liian hyvä valehtelemaan. Kuuntelen kavereitani, tuen ja hymistelen. Vaikka mieleni tekisi huutaa että ei se minullakaan tiedättekö helppoa ole.
Olen vain liian kauan vetänyt tätä roolia, en osaa lopettaa. En osaa päästä ketään ihmistä niin lähelle, että osaisin kertoa. Minulla on miljoona kaveria, mutta ei yhtään ystävää. En osaa luottaa ihmisiin, koska tiedän että jokainen joka vain pystyy, tulee puukottamaan minua selkään jossain vaiheessa. Se on ihmisen luonto.

Kuinkahan kauan mä vielä jaksan luvata itselleni, että huomenna saan syödä ?
Toivottavasti kauan.