päivän saldo: oksentamista. paljon.
Vieläkin tekisi mieli syödä, jäätelöä ja fanipaloja on vielä jäljellä, leipää on jäljellä, kaikkea on jäljellä. Äiti älä jätä minua yksin kotiin kaiken tämän äärelle. En jaksa enää oksentaa.
Välillä liika on liikaa. Kun ei uskalla puhua, eikä halua. Sitä vain häpeää.
Miten voin ikinä tulla toimeen omillani ? En osaa edes käydä kaupassa yksin. Vihaan sitä. Tuntuu kuin kaikki vain vilkuilisivat minua ja ajattelisivat "hyi ***** mikä läski ja ostaa vielä lisää ruokaa...". Tiedän tavallaan että niin ei ole, mutta kaupassa asiointi on erittäin ahdistavaa jos joudun käymään siellä yksin. Voi ehkä kuulostaa naurettavalta, mutta en vain voi sille mitään. Ahdistun muutenkin siitä jos joku kommentoi sitä mitä olen syönyt. Esim. rakkaalla isälläni on tapana huomauttaa että JAAHAS, oot sit ottanu näitä lohkoperunoita, kiva kun maistuu. Äärimmäisen nöyryyttävää. Muutenkin syön yleensä häpeillen ja piilossa, ei sitä tarvitse mainostaa että ruoka on maistunut, KYLLÄ MINÄ TIEDÄN TASAN TARKKAAN MITÄ OLEN SYÖNYT JA PALJONKO SIINÄ ON KALOREITA. :(
haluan chilipähkinöitä
haluan vaaleata leipää oikealla voilla
haluan pizzaa
haluan ja haluan ja haluan
kun en muuta voi
Ja huomenna on taas uusi päivä.
Heij, huomasin tänään vasta kommenttisi blogissani ja tulin lukemaan omaasi.
VastaaPoistaTämä on kyllä omalla tavallaan liikuttava blogi, oaat hvyin kirjoittaa mitä ajattelet ja miltä tuntuu. Koita jaksaa. :C