sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Inside my head

Minun sisälläni kytee. Kurkkua korventaa niin kuin aina oksentamisen jälkeen.Jyystän purkkaa ja toivon, että mun hampaat eivät vielä tipu. Ja vihaan tätä kaikkea.
Minä tiedän isä, että sä et koskaan uskonut että mä olen oikeasti sairas. Et edes silloin kun jouduin osastolle pakkolähetteellä. Minä en koskaan päästänyt sinua pääni sisälle, enkä antanut sinun kuulla kun oksennan. Minä pidin jokaikisen haavani piilossa, silloinkin kun sanoit että minun ei pitäisi suurennella asioita koska täällä on myös oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä. Sinä suljit silmäsi kaikelta vaikka hyvin tiesit, että minut oli lähetetty sinne koska olin yrittänyt itsemurhaa edellisenä iltana. Sinä häpesit minua. Meidän suvussahan on aina pärjätty omillaan. Katso minua nyt, isä. Nyt minä olen omillani ja lupaan pärjätä tämän helvetin kanssa. Vaikka minä tulenkin kuolemaan tähän.

Kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti