If i die before i wake

Nälkä. Olen taas oksentanut melkein kaiken mitä olen syönyt. En siltikään ole varma uskallanko vaa'alle kun on niin iso olo. Siis todella iso. Tuntuu kuin lihoisin ja lihoisin vaikka tekisin mitä. Muutenkin hirveän ahdistavaa käydä koulussa, haluaisin vain lukittautua kotiin ja olla täällä kunnes olen laihtunut tarpeeksi. Kaukana kaikista houkutuksista. Kaukana katseilta. Vaikka loppujenlopuksi se olen minä joka elämästäni sitä helvettiä tekee. Haluan vain uskoa, että elämä on helpompaa, parempaa ja ihanaa laihana.

 Lupaan itselleni taas paremman huomisen. 

Paljon mustaa teetä aamulla ja koulussa saan syödä salaattia niin paljon kuin haluan. Ja ehkä laittaa hieman salaatinkastiketta. Jos se on kevyttä. Pitää kysyä onko se. 
Kun tulen koulusta kotiin, voin taas syödä ja oksentaa. Kaapissa on jogurttia ja paahtoleipää. Ensin jogurtti ja sitten leipää. Silloin se on helpompi oksentaa.

Oksentamisen jälkeen ei ole enää nälkä, vaikka on köhinyt kaiken pois. Olo on vain tyhjä ja kurkkua polttaa. Silloin on hyvä paeta omaan maailmaansa ja kuunnella musiikkia. Tuntea itsensä hyväksi. Tai ainakin toivoa sitä. 

Niin kylmää on jää,
kun se käpertyy sydämeen.