Voisin olla katkera, mutta joskus pohjalla käymällä saat ponnistettua ylemmäs kuin koskaan.
lauantai 6. syyskuuta 2014
Kaksi ja ylikin vuotta myöhemmin
Minä olen eri kaupungissa, töissä, elossa. Minulle oli toivoa. Toivo ei ollut helppoa. Mutta minä tein sen. En vieläkään pysty syömään tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta minä olen silti jotain. Jotain muuta kuin sängyn pohjalla makaava mytty. Minä nauran, oikeasti, enkä vain muita rauhoittaakseni.
Voisin olla katkera, mutta joskus pohjalla käymällä saat ponnistettua ylemmäs kuin koskaan.
Voisin olla katkera, mutta joskus pohjalla käymällä saat ponnistettua ylemmäs kuin koskaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aioin juuri pari viikkoa sitten tulla huutelemaan - oletkohan elossa, missä? Ihanaa kuulla tämä. Olen ylpeä sinusta<3
VastaaPoistaihan mahtavaa kuulla!! Voisitko jatkaa blogiasi ja kertoa matkastasi? Täällä olisi myös tsemppiä psrantumiseen tarvitsevia:(
VastaaPoistaOlin tosi kauan odottanut että tuleeko tähän enää koskaan jatkoa. Kiva että kirjotit vielä! Komppaan edellistä; olis hienoa kuulla lisää. Tiestä siihen mihin olet päässyt, ja nykykuulumisiakin.
VastaaPoistaKävikö sun hampaille noin?