torstai 23. elokuuta 2012

Olen ruvennut taas näkemään ahmimis unia. Ne ovat hyvin ahdistavia ja todentuntuisia ja ne muistaa pitkään. Ne saavat minut pelkäämään, että taas jonain päviänä minun 3-4 kertainen päivärytmini, siis syömisrytmi ei olekaan tarpeeksi. Että syöksyn taas hallitsemattomasti syömään kerta kerran jälkeen, kaon öisin verta enkä enää osaa poistua kotoani.
Olen siis ruvennut syömään taas säännöllisesti (kuuluu mm. hoito-ohjelmaani): aamupala, kouluruoka, lounas (joku lämminruoka koulun jälkeen) ja joskus kevyttä iltapalaa. Elän tällä hetkellä n. 1200-1400 kilokalorilla päivässä. Ei se minua haittaa, tai siis ei saa haitata. Se pitää ahmimista poissa ja kun treenaan n. -2000kcal (ja ylikin) viikossa, minä laihdun. Hitaasti, mutta niin niin niin varmasti. Hoen itselleni vain, että minulla ei ole kiire, ei tälläkertaa, minulla on aikaa.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Käsi on vieläkin kipeä eilisestä treenistä, ei olis saanu treenata vielä kun se on ihan rikki. Mun mp3 soitin on myös rikki ja ensi kuun rahoista pitää pistää kylmästi 200 takaisin säästöön ja satanen uuteen soittimeen. Ei se haittaa vaikka ei jää paljoa rahaa. Eipähän tule ostettua liikaa ruokaa.
Mun päässä pyörii numerot vuokranmaksusta laskuihin ja vyötärönympärykseen. Laskut pitää maksaa heti ensimmäisenä kun tulee rahaa enkä mä saa mitata itseäni liian usein. Muuten mä turhaudun ja kaikki menee taas ihan hukkaan kun mä lakkaan kokonaan syömästä enkä jaksa enää treenata.

Mä vajoan vainoharhoihin ja lopetan light limppareiden ja mehujen juonnin kokonaan. Niissä lukee että 1kcal/100g mutta mistä sen oikeasti tietää? Mä syön treenin jälkeen rasvatonta jogurttia ja mietin onkohan mun keittiövaaka varmasti oikeassa, entä jos se näyttää liian vähän ja syön kokoajan liikaa?
Ja samalla yritän muistaa syödä vähintään 1000kaloria päivässä ettei mun vähät lihakset katoa. Mä yritän hokea itselleni että mulla ei pitäis olla kiire, että mitä hitaammin tän tekee niin sitä paremmat tulokset tulee mut musta tuntuu et aika kuristuu mun kaulan ympärille eikä lopu ikinä. Päivät vaan valuu ja matelee eikä viikot ja kuukaudet ikinä lopu.