---

Illalla maakaan sängyllä ja tungen hengittäessäni kylkiluuni, vaikka niiden päällä on vielä aivan kamalasti rasvaa. Voi olla että kuvittelen. On nälkä, niin nälkä että päätä särkee, mutta olen niin kyllästynyt oksentamaan. Niin kauan kuin en syö, ei tarvitse oksentaa. Ja välillä se vain on helpointa.
Tyhjiä, mitäänsanomattomia päiviä. Makaan sängyssä ja tapan aikaa. Siivoan, imuroin ja tiskaan. Katson telkkaria enkä nää mitään. Pelkkää aikaa ja syömättömyyttä. Liikaa aikaa laihuuteen. 

Herään aamulla ja toivon nukkuvani koko päivän. Yritän katsoa Filth and loathing in las vegasia mutta en voi keskittyä mihinkään. Kaikki luisuu käsistä  ja yritän muistaa miten piti syödä. Aamiainen, päivällinen, lounas, illallinen.

Se vihaa elämää ja rohkeutta

Oksennan määrätietoisesti kaiken minkä syön. Tänään on kai vain sitten taas sellainen päivä. Juon light limua suoraan pullon suusta vaikka se pitäisi kaataa lasiin, etteivät hapot lähde. Nieleminen kirveltää ja kurkku on turvoksissa. Poltan tupakkaa ja vihaan itseäni hiljaa. Valehtelen taas kaikille suut, silmät ja korvat täyteen paskaa.
Unohdan vara-avaimeni Sinulle ja se hermostuttaa minua. Ostat jääkaappiin ja pakastimeen ruokaa ja aiot tulla myöhemmin käymään, ehkä myös syömään. Minä hypin seinille kun en ole tottunut ruokaan luonani. En voi heittää niitä pois, enkä syödä-oksentaa, niiden pitää säilyä koskemattomina. Niinkuin normaalien ihmisten elämässä tehdään. Normaaleilla ihmisillä on ruokaa jääkaapissa moneksi päiväksi, ettei kaupassa tarvitse käydä joka päivä. Minä puren kynteni verille.