Pää on niin tyhjä tyhjä tyhjä. Minä menen kouluun ja töihin enkä selviydy kummastakaan. En mene terapiaan koska en pääse ulos ovesta. Kaikki vain pahenee ja pahenee.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Panic
Sade on mustaa ja asfaltti kiiltää. Mainokset valuvat telkkarista silmiini ja minä seison parvekkeella vain toinen sukka jalassani. Olisi pitänyt ostaa matto. Kauan sitten, kuukausia sitten jo. Minut on lukittu kotiini. Uusi lääkäri ei suostu vaihtamaan lääkitystä mikä ei toimi eikä määräämään enää rauhoittavia.
Pää on niin tyhjä tyhjä tyhjä. Minä menen kouluun ja töihin enkä selviydy kummastakaan. En mene terapiaan koska en pääse ulos ovesta. Kaikki vain pahenee ja pahenee.
Pää on niin tyhjä tyhjä tyhjä. Minä menen kouluun ja töihin enkä selviydy kummastakaan. En mene terapiaan koska en pääse ulos ovesta. Kaikki vain pahenee ja pahenee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti