Jos syöt, älä syö. Jos on pakko, syö pahaa.

En tiedä enää kuka olen. Kaikki lipuu ohi ja suu jauhaa ruokaa maistamatta mitään. Oksentaessa chili polttaa kurkkua niin että tuntuu kuin kuolisin. 
Lääkäri määrää minulle lääkkeen johon minulla ei ole varaa. Ei ennenkuin saan soskusta päätöksen joka on toivon mukaan myönteinen, koska tililläni on enää 24 euroa. Juon 2 litraa vettä puolessa tunnissa ja itken. Mikään ei ole nää hallinnassa.

Laitan aamulla kiltin tytön letit päähän ja yritän tehdä kaiken mitä pitää. Teen puolet. Kaikki ahdistaa ja ovesta ulos astuminen on hidas kuolema. Joka toinen sekunti mietin ruokaa ja joka toinen rahaa. Miten saan vuokran maksettua, miten kustannan pään läpi humisevat ahmimiskohtaukset? Vaatteita en ole voinut ostaa kuukausiin. Olen tottunut nuukailuun, mutta kun en ollenkaan tiedä milloin saan rahaa ja miten paljon en saa rauhaa. Miksi minua rangaistaan siitä, että yritän jotenkin saada itseni opiskelemaan jotain? Huoraamaanko tässä pitää ruveta?
Kun kello näyttää 00:00 minä lähden pyörälenkille.