Kaksi ja ylikin vuotta myöhemmin

Minä olen eri kaupungissa, töissä, elossa. Minulle oli toivoa. Toivo ei ollut helppoa. Mutta minä tein sen. En vieläkään pysty syömään tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta minä olen silti jotain. Jotain muuta kuin sängyn pohjalla makaava mytty. Minä nauran, oikeasti, enkä vain muita rauhoittaakseni.

Voisin olla katkera, mutta joskus pohjalla käymällä saat ponnistettua ylemmäs kuin koskaan.