It's on. En osaa olla enää selvinpäin. Kuiva kausi on loppu. Minun on pakko olla koko ajan jossain että osaan olla. Selvinpäin ja krapulassa kroppaa kihelmöi ja polttaa, kun ei pysty juomaan, on kaikkea muutakin ja se kaikki muu on minun saatavillani. Minä imen sen kaiken itseeni ja odotan seuraavaa kuivaa kautta.
Olen kausi ihminen. Kaikki menee kausittain; laihdutus ja oksentaminen-ahmiminen, päihteet, koulu, elämä. Kaudesta seuraavaan kauteen. Laihduttaessa en toivo sen ikinä loppuvan, lopuissa odotan vain seuraavaa ja parempaa. Laihduttaessa kaikki on paremmin kuin hyvin, ruoka ei maistu, koulu menee hyvin, elämänlaatu paranee ja jaksan nähdä ihmisiä (jopa) treenaamisen ohella. Kun kaikki on mennyt liian hyvin liian kauan alkaa masennus. Kaikki loppuu ja oksennus-ahmiminen alkaa. En nää ihmisiä enkä jaksa käydä koulussa. Sitten lopulta alan taas päihteiden liikakäyttäjäksi.
Ja sitten olet Sinä. Minulla on sinun avaimesi taskussani ja silti. Hyppään pystyyn aina kun puhelimeni soi, vastaanko vaiko en. Sinä olet taas kännissä.
