Don't waste your precious time on me

En ole taaskaan nukkunut koko yönä. En ole ollut puoleentoista viikkoon koulussa. Tänään pitäisi mennä, olisi pakko vaikka sydän kuinka hakkaisi. Neljä tuntia koulussa, tunti terapiassa. Sen pitäisi olla helppoa.

 Silti minua pelottaa ja oksettaa ja haluaisin vain käpertyä sänkyyn loppu elämäkseni. Ilman mitään. Ja ketään. 

Sitten sinä sanot minulle, että jos enää yksikään sinulle läheinen tappaa itsensä niin käyt kaivamassa vaikka haudasta, mutta sinulle ei saa enää tehdä niin. Minä katselen sinua ja lohdutan. Ei niin käy, ei käy, ei..
Tunnen itseni kamalaksi, kun en kerro. Kun en puhu ja olen vain hiljaa ja annan tilaisuuksien lipua ohi. Sinä tiedät minusta jo liikaa.

edit. nyt lihaskuntoa pitkästä aikaa, sitten suihkuun, sitten itsensä vihausta, sitten vaatteiden etsintä, sitten lähtö viime tingassa, sitten itsensä vihausta, sitten ahdistusta, sitten kulissit pystyyn ja se hymy mitä minä vihaan enemmän kuin mitään.