They say i would be fine but i'm never fine

Minä haluan tämän kaiken pois. Tenoxit eivät auta aamuisin, ahdistus. Kävelen joka ilta jalkani kipeiksi. Syön liikaa, olen liikaa ja inhoan kaikkea mitä olen.

We're running out of time, i'm losing my mind

Arkea ja pelkkää turvaruokaa. Oman navan ja painon ympärillä pyörivä maailma. Vaa'an luvulla alkavat aamut ja kuristava ahdistus joka lievenee hieman gramma grammalta. Illalla nukkumaan ja aamulla ylös, ei nälkäisiä öitä vaan motivaatiota täynnä olevia kello 6 herätyksiä. Minä löydän itseni uudelleen ja pääsen takaisin siihen laihuuteen.

Ei enää kesää eikä alkoholilla alkavia päiviä. Minä lopetan kaiken joka tulee minun ja laihtumisen välille. Minä haluan tämän syksyn ja tulevan täydellisyyden.
Terapia alkoi. Se pitää minut hengissä ja lääkkeissä, sen avulla pääsen bulimian yli. Lääkäri kertoi alustavia diagnooseja pari viikkoa sitten eivätkä ne sinänsä yllättäneet. Masennusta, bulimiaa/epätyypillistä ahmimishäiriötä, tunne-elämältään epävaakata ja niin edelleen. 

Minusta tulee taas laiha ja enemmänkin.

Päivät naamaan lyövät, seinät syövät toisiaan

Käyn vaa'alla. Ahdistus muuttuu fyysiseksi pahaksi oloksi ja oksennan. Olen lihonut. Niin, bulimia ei laihduta. 

"Älä anna sen häiritä." Miten? Miten voin unohtaa asian jonka ympärillä elämäni on pyörinyt koko nuoruuteni?

I think i'm going down with this ship

Minä lähden ruokailun jälkeen koulusta ja oksennan kotona. Sen jälkeen menen takaisin ja kouluun ja olen en mitään. Puhun, viittaan, nauran. Ja silmät ovat niin täynnä toivotonta tyhjyyttä.

 Nälkä, mutta en tiedä mitä söisin ja miten paljon söisin ja oksentaisinko. Enkä uskalla mennä kauppaan. 0 kalori kokista ja tupakka. Hei hei nälkä.

TULTA

Jokainen päivä on taistelua, olen väsynyt taistelemaan.
Jokainen päivä on sota, olen väsynyt sotimaan.
Vihasin jokaista aamua, vihasin jokaista yötä.


Humala.

5:25 ja lääkeunta

Lisää lääkkeittä ja reseptejä mustaa valkoisella. Jotain minkä voimin kaivaudun kotoa kouluun ensi viikolla. Jotain, jonka voimin käyn kaupassa. Pitää yrittää päästä takaisin kiinni arkeen ja tarrautua siihen.

Välillä tuntuu, että kaikki on turhaa. Että kaikki on jo ohi. Silti minä yritän.

Sillä on kiva kello, anna sille pilluu

Minä makaan monta päivää piriluolassa liian humalassa, liian pilvessä, pystyäkseni edes liikkumaan. En osaa peseytyä ja olen täynnä mustelmia. Pitää ryhdistäytyä, pitää selvitä, huomenna sydänfilmit ja verikokeet. Taas.

En pysty katsomaan reindeer spottingia loppuun koska se meno on liian tuttua, liian minua. Tuijotan soivaa kännykkää enkä pysty vastaamaan. Haluan olla yksin, haluan hävitä pois.